atsekabetu, atsekabe(tu), atsekabetzen

da-du ad. Atsekabea hartu edo eman, nahigabetu.

• atsegintsu
• atsegintze
• atsekabe
• atsekabegarri
• atsekabetsu
• atsekabetu, atsekabe(tu), atsekabetzen
• atsekabetze
• atsitu
• atso
• atsokeria
• atsotasun